Naistenpäivän jälkeinen kannanotto:
Leikkaukset vaarantavat gynekologisen sairaanhoidon — Kehityksen suunta on käännettävä!
Viikko sitten kaduilla marssittiin ja otettiin kantaa kansainvälisen naistenpäivän kunniaksi. Monet, niin yksilöt kuin järjestöt, nostivat esiin yhteiskuntamme erilaisia puutteita, epäoikeudenmukaisuuksia sekä viime vuoden aikana tehtyjä vääryyksiä, kuten lähisuhdeväkivallan henkirikoksia, joissa kärsijöiksi joutuivat kerta kerran jälkeen juuri naiset. Yksi viime vuoden isoimmista uutisista olikin nimittäin Suomen nousu tilastoissa EU:n väkivaltaisimmaksi maaksi naisille. Sittemmin tänä vuonna tätä synkkää historiaa on valitettavasti kirjoitettu myös jo ainakin 6 naisen kohdalla. Viimeisimpänä saimmekin lukea uutisista, miten miestä epäillään naispuolisonsa taposta, juuri naistenpäivän aikana.
Tarve puhua naisten, sekä sukupuolivähemmistöjen, kohtaamasta väkivallasta sekä yleisemmin haasteista ei kulminoidukaan vuoden yhteen päivään. Yhteiskunnallista keskustelua on ylläpidettävä jatkuvasti, muutoksen eteen on tehtävä töitä myös jokapäiväisessä arjessa ja ääntä on käytettävä kaikkien oikeuksien puolustamiseen katkeamattomasti. Koska uutisvirtaan myös häviää useita tärkeitä aloituksia, halusimme nostaa erään näistä omalta osaltamme takaisin keskusteluun ja tuoda siihen lisäksi uutta, alueellista perspektiiviä.
Tosiaan, tammikuussa otsikoihin nousi näyttelijä Milla Puolakanahon Instagram-päivityksen kautta tietoa, jonka mukaan Omaolo-palvelun hakusanoista puuttuu lähes kaikki gynekologiset termit. Palvelusta ei pysty hakemaan apua esimerkiksi kohtuun tai emättimeen liittyvistä sairauksista, kun taas peniksen ja kivesten oireisiin on saatavilla useita vaihtoehtoja. Tämän erittäin huolestuttavan uutisen myötä hallituksemme halusikin selvittää paremmin, miten Varhassa huomioidaan ja hoidetaan gynekologisia vaivoja, erityisesti nyt Suomen hallituksen leikatessa jo valmiiksi puutteellisista sosiaali- ja terveyspalveluista. Tutkimuksen tulokset paljastivat, paitsi hoidon riittämättömyyden ja ongelmien kokonaisvaltaisuuden, myös hälyttävän kehityksen.
Gynekologiseen erikoissairaanhoitoon pääsy on nimittäin yhä aivan liian vaikeaa, ja mahdollisesti jopa aiempaa haastavampaa. Diagnoosin ja oikeanlaisen avun saaminen vaatiikin usein liian paljon ponnistuksia potilailta, joiden tehtäväksi jää puhua järkähtämättömästi itsensä puolesta. Pahimmillaan tarvitaan useita käyntejä erilaisilla lääkäreillä ja vastaanotoilla, joissa alituiseen oireita vähätellään eikä jatkotoimia aloiteta. Tutkimustiedon mukaan monien naisten sairauksien, kuten endometrioosin tai PCOS:n, diagnoosi viivästyykin usein jopa 7-10 vuotta. Kun naistentautien poliklinikalle, ja usein myös jopa naistentautien päivystykseen, vaaditaan lähete, olisi erityisen tärkeää, että perusterveydenhuollossa osattaisiin suhtautua gynekologisiin oireisiin tarvittavalla vakavuudella.
Kaikkein tärkeintä olisikin, että hoitajat ja lääkärit pystyisivät kohtaamaan ihmiset yksilöinä, massan sijaan. On ensiarvoisen tärkeää, että terveydenhuollossa ei syrjitä, pilkata tai vähätellä ketään hoitoa hakevaa. Esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille epäammattimainen kohtelu hoitohenkilökunnalta on valitettavan arkipäiväistä. Gynekologisten sairauksien hoidon laadun parantamista suunnitellessa täytyykin ottaa huomioon merkittävästi enemmän seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen erityistarpeet, muun muassa kouluttamalla terveydenhuollon henkilökuntaa sukupuolen moninaisuudesta.
Hallituksen ajamat leikkaukset omalta osaltaan kuitenkin nyt syövät resursseja ja syventävät potilaiden ahdinkoa entisestään. Kiireen myötä myös lähetteitä tehdään vielä harvemmin, ja hoitoala kärsii niin rahoituksen kuin tutkimuksen puutteesta. Kasvavat asiakasmaksut ja yhä kalliimmat lääkkeet ajavat ihmisiä tilanteisiin, joissa valinta täytyy tehdä hoidon ja ruoan välillä. Keräämämme kokemustiedon mukaan edes kriisitilanne ei kuitenkaan aina edistä oikeanlaiseen hoitoon pääsemistä. Ambulanssilla tuleva potilas viedään sisätautien päivystykseen, vaikka hän itse ilmaisisi syyn olevan gynekologinen.
Leikkaukset vaikuttavat myös gynekologisten puudutusten vähentämiseen. Muun muassa perusterveydenhuollossa kierukan laittoon ei aina enää saa paikallispuudutusta, vaikka sitä potilas itse pyytäisikin. Jo vuoden 2024 Me Naiset – artikkelissa naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, lääketieteen tohtori ja Tampereen yliopiston kliininen opettaja Riikka Vuorinen totesikin suoraan, että “julkisella puolella meidän täytyy olla realistisia”. Toisin sanoen resurssien pula sekä näkyy että tuntuu, paitsi potilaiden henkisen tuskan, myös fyysisen kivun lisääntymisenä. Vaikka Vuorisen mukaan tieto toimiikin “hirvittävän hyvänä kivunlievittäjänä”, ei potilaiden tietämyksen lisäämisen kuuluisi olla perusterveydenhuollossakaan ainoa vaihtoehto kivun hoitamiseen.
Loppujen lopuksi onkin selvää, että resursseja kaivataan erittäin kipeästi enemmän, ei vähemmän, gynekologiseen sairaanhoitoon, myös Varhan alueella. Jo valmiiksi alirahoitetun sekä alitutkitun hoitoalan voimavaroista leikkaaminen vaarantaa monen naisen ja sukupuolivähemmistöön kuuluvan terveyden sekä hyvinvoinnin. On korkea aika korjata yhteiskunnalliset epäoikeudenmukaisuudet myös terveydenhuollossa ja kääntää gynekologisen hoidon kehityksen suunta!
Kirjoittanut: Varapuheenjohtaja Anni Hongisto ja hallituksen jäsen Maiju Sangi