Poliittisessa keskustelussa jatkuvasti toistuva mantra ”normien purku” on varmasti jokaiselle suomalaiselle tuttu. Kritisoidaan lakeja ja säädöksiä, ja pisimmälle menijät perustuslakia. Ihmetellään miksi näin pitää tehdä, ja tässä ei ole mitään järkeä.
Pahimmat normeja vastaan pyhän sodan julistaneet vaikuttajat pitävät perustuslakia rajoittavana ja naureskelevat kuinka päätöstenteko on mahdotonta perustuslain aina estäessä sen. Erityisesti yhteiskuntasopimukseen ja sote-uudistukseen liittyen tällaiset kommentit eivät ole lainkaan harvinaisia. Perustuslain idea Suomessa on muun muassa taata jokaiselle suomalaiselle yhtäläiset perusoikeudet. Minusta on täysin oikein, että lait jotka olisivat ristiriidassa ihmisten perusoikeuksien kanssa, jäävät säätämättä.
Joskus normien purku kuulostaa liiaksi vain toiselta nimeltä oikeistoliberalistiselle politiikalle. Erilaiset etujärjestöt ja oikeistopoliitikot saattavat kritisoida palkkatasoa ja työntekijöiden oikeuksia rajoittaviksi normeiksi. Ne ovat kuulemma esteenä talouskasvulle ja kaikkien hyvinvoinnille. Valitettavan usein heittäydytään populistisiksi ja kerrotaan kuinka enää ei ole varaa nykyisen kaltaiseen hyvinvointivaltioon, ja ainoa ratkaisu on leikata massiivisesti. Sorrutaan epäpolitisoimaan asioita, ja kerrotaan kuinka nyt on vain pakko tehdä näin.
Onneksi ihmisiä, jotka vilpittömästi tahtovat helpottaa ihmisten arkea, on myös paljon. Mieleeni muistuu Keskustan vuonna 2014 julkaisema ”sata ja yksi ehdotusta turhan byrokratian poistamiseksi”. Siinä on iso liuta oivaltavia ja konkreettisia ehdotuksia, vaikken kaikkia niitä tältä istumalta allekirjoitakaan. Toinen aiheeseen liittyvä ehdotus on Antero Vartian apteekkivallankumous. Reseptilääkkeiden hinnat ovat Suomessa huomattavasti korkeammat kuin muissa pohjoismaissa, ja tämä johtuu kilpailun puutteesta. Vartian mukaan suomalaiset voisivat säästää vuosittain jopa 87 miljoonaa euroa kilpailun vapauttamisella.
Muistakaamme siis, että jokaisen lain ja säädöksen laatimiseen on ollut aikoinaan syynsä, eikä niitä laadita vain ihmisten kiusaamista varten. Ajat kuitenkin muuttuvat, ja siksi uudelleen tarkastelu ei ole pahitteeksi, jos pidetään järki kädessä.
Olli-Pekka Paasivirta
Kirjoittaja on Turun ViNOn hallituksen jäsen